Talvielämää Pikku-Otavassa 2015

Joululoman jälkeen palasimme pikkuhiljaa arkeen. Loppiaisen jälkeisenä keskiviikkona viimein saimme herkutella piparitalon! Kylläpä se maistuikin makoisalle!

Innokkaat eskarit halusivat heti loman jälkeen virkistäytyneinä alkaa omiin puuhiinsa ja niin aloitimme ompelemaan vohvelikangasliinoja. Siinä olikin haastetta, kun piti taas  neulahiirtä kuljettaa kankaassa olevien siltojen alitse, jotta sai ommeltua haluamiaan kuvioita kankaalle. Joskus neula ei oikein totellut ja silloin piti aikuisen auttaa.Vähitellen työ alkoi onnistua paremmin ja pian olivat ensimmäiset liinat valmiina ripustettavaksi kaikkien ihailtavaksi seinälle!
Runebergin päivän aamuna pääsimme leipomaan torttuja. Eskarit tekivät taikinan ja laittoivat vuokiin ja tortun keskelle vadelmahilloa. Kun Metsäläiset tulivat sisälle, saivat he sitten koristella paistetut tortut lisäämällä hilloa ja sokerikuorrutusta.
Nam, nam! Kylläpä ne maistuivatkin makoisilta jälkiruokana!

Talvipuuhia ulkona

Talvi oli viimein saapaunut ja saimme lunta päivä päivältä yhä enemmän. Eräänä aamuna tammikuussa oli moottorikelkkasetä latukoneineen käynyt ajamassa hiihtoladun aidan taakse, ja niin meillä alkoi hiihtoaika. Lapset toivat omat suksensa ja kaikki kynnelle kykenevät sivakoivat iloissaan hangilla. Punaposket hehkuivat, eikä pakkanen häirinnyt lainkaan!

Keskiviikkoaamuiksi saimme luisteluvuoron Keski-Palokan koulun kentälle. Sinne saivat lähteä innokkaat eskarit ja heidän lisäkseen aina osa Metsäläisistä tai Tiitiäisistä. Ensimmäisenä luisteluaamuna oli pakkasta 20 astetta! Hieman me aikuiset emmimme, onko sitä liikaa? Lapset olivat kuitenkin niin innostuneita luistelemaan lähtijöitä, että päätimme lähteä matkaan. Perille päästyämme huomasimme, että kopin ovi oli lukossa ja Helena kipaisi koululla pyytämässä oven avausta. Kun olimme laittamassa kopissa luistimia jalkaan, tuli kenttämestari koppiin ja ihmetteli, että "miksi te täällä olette, kun on  yli 20 astetta pakkasta?" No, mehän tarkenemme hieman kylmemmässäkin!
"Tulkoon vain silmitön talvi, hyytyköön maa, meitä ei kylmetä routa ja jää!"

Päiväkodin omassa pihassa hiihto maistui päivittäin. Kun lapset kyllästyivät ladulla hiihtämiseen, onnistui siirtyminen pihalle hyvin ja siellä pääsi laskemaan mäkeä suksilla, kuin Jänöjussi konsanaan!

Välillä laskettiin sauvojen kanssa ja välillä ilman. 
Eräänä aamuna ulos lähtiessä Aaro kysäisikin, että "Saako hiihtää ilman sauvoja, kun mulla sujuu hiihto paremmin ilman sauvoja?" No toki saa!

Hiihtoaikana olemme Pikku-Otavassa aina myös saunoneet omassa saunassamme. Nyt kuitenkin näytti siltä, että hiihtoaika venyy pitkään, mikäli hiihtolomaan saakka hiihtelemme. Niinpä päätimme, että helmikuun puolen välin paikkeilla aloitamme saunomisen ja saunomme sitten parin viikon aikana. 
Saunapuut alkoivat olla vähissä,joten tilasimme puukuorman. Niinpä eräänä aamuna saimme kaksi mottia koivuklapeja puuvaraston eteen. Ensin lähtivät Menninkäiset, eskarit, kantamaan puita ja pinoamaan niitä varastoon. Työ alkoi sujua reippaasti ja pinot varastossa alkoivat kasvaa ja kasa varaston edessä pienetä. Toiset väsähtivät ja lähtivät pihalle leikkimään  ja uusia apulaisia tuli remmiin. Sitkeimpinä puun kantajina jaksoivat Owen ja Lilja. He kantoivat ja kantoivat, kunnes kaikki puut olivat sisällä!
Kylläpä siitä tulikin hyvä mieli, kun saimme puut suojaan odottelemaan saunan lämmitystä! Ja sitä odottelivat myös lapset...

Ja saunassa...

Viimein pääsimme saunomaan pikku porukoissa. Perinteisesti Pikku-Otavan saunomiseen on kuuluneet ruiskupullot, joilla saa ruiskutella toisia mielin määrin. Tällä kertaa seitsemän lasta vastaan yksi aikuinen, jolloin aikuinen pelastautui vesiletkulla. Silloin yksi pienimmistä tiesi, että isoveljen kertoman mukaan näissä tapauksissa "aikuinen ottaa käyttöön järeämmät aseet!"
Saunan jälkeen on ihana vilvoitella ja maistella makoisaa marjamehua!

Siis parasta mahdollista talvielämää!