Joulupuuhia

Viimeinkin lunta! 

Adventinaikana elämä Pikku-Otavassa oli täynnä puuhaa. Heti joulukuun alussa leivoimme piparkakkutalon yhteisvoimin. Talon kokoaminen oli hieman haasteellista, sillä osat olivat taiteellisella otteella tehty ja Helena sai kieli keskellä suuta liimata osia yhteen, jotta talo pysyi kasassa. Lopputulos oli kuitenkin huippuhieno! Lasten koristelutaidot pääsivät kunniaan, kun namusia liimattiin tomusokerilla taloon kiinni!
Piparkakkutalo asetettiin aulan lipaston päälle kaikkien ihailtavaksi.

Ihana tuoksu täytti eteisen, kun piparitalo ilmestyi sinne!

Metsäläisten ja Tiitiäisten huopatonttuset alkoivat valmistua asukeiksi piparitaloon ja talo sai pienen kuusenkin pihaansa. Kun tähtitaivas talon takana sytytettiin, oli näky kaunis! Siitä ei ihailematta päässyt ohi, niin kaunis ja hyvän tuoksuinen piparitalo! Monta kysymystä esitettiin: "Milloin sitä pääsee syömään?"
 Loppiaiseen asti sitä saamme ihailla ja sitten se herkutellaan!

Eskareiden tontutkin pääsivät talon pihaan...

Eskarit, Menninkäiset, ompelivat omat tonttunsa huopakankaasta neulalla ja langalla pykäpistoin! Alku oli hieman hankalaa, mutta kun muisti vain kiertää neulahiiren hännän leuan alta, sujui ompelu hienosti ja tontut valmistuivat pian! Kaikki Menninkäisten tontut saivat omat nimensä ja ne pääsivät heti leikkeihin mukaan. Leikin jälkeen ne menivät piparitalon pihalle toisten tonttujen joukkoon.

Pikku-Otavan oma kotitonttu, Taavetti, teki lapsille yllätyksen. Heti joulukuun alussa ilmestyi puuhellan liesikuvun päälle Taavetin vanha tonttuhattu, josta joka päivä joku lapsista sai pienen namupussin. Pussiin oli tontun kirjaimilla kirjoitettu sen lapsen nimi, joka pussin sai. Jännitystä riitti miltei joululomalle asti siitä, kuka milloinkin onnistui yllätyksen saamaan. Kaikki saivat yllätyksensä ja ilo välkkyi lasten silmissä...

Aamupiirissä laulelimme ja loruttelimme jouluisia juttuja. Oli tonttuja ja keijuja, joita Metsäläiset mielellään leikkivät. Oli lumihiutaleita, joita Tiitiäiset leikkivät ja vielä oli kaunis Hannele Huovin runo, johon eskarit itse suunnittelivat koskettavan koreografian:

"Joulu on siemen, uuden alku, ihmisen sydämen multaan.
Siinä se uinuu, vaalea verso, sen uni vain hehkuu tultaan.
Himmeli hilisee pöydän päällä, kynttilän liekki elää.
Joulussa uinuu pikkuinen siemen, vaan kohta se unesta herää!
Silloin se versoo, silloin se kasvaa, tähdillä huoneen täyttää.
 Lämpöä, rauhaa ja rakkautta se kasvumaana käyttää!"

Perjantaina, 19.12, vietimme joulujuhlaa perheiden ja monien isovanhempien kanssa. Juhlassa lapset lauloivat kauniisti joululauluja ja leikkivät lumihiutaleita ja tonttuja ja keijuja sekä leikkivät joulurunojamme. Talo oli täynnä lämmintä tunnelmaa ja kaikki saivat herkutella lasten leipomia pipareita sekä Marian leipomaa luumutäytekakkua.

 Kiitos kaikille juhlaan osallistuneille ja oikein hyvää joulun aikaa sekä onnekasta uutta vuotta!

Joululoma on Pikku-Otavassa 5.1.2015 saakka. Silloin palaamme taas arjen askareisiin ja loppiaisen jälkeen alkaa eskari. Silloin suurin osa lapsista palaa lomilta. Ja sitten herkuttelemme sen piparitalon...

Adventin aikaa, joulun taikaa...

"Kynttiät nyt syttyy, pimeys hälvenee, lapsi lauluun yhtyy, mieli herkkenee..."

1.12. kokoonnuimme aamuhämärissä lasten ja vanhempien sekä muutamien isovanhempien kanssa sytyttämään adventtikynttilöitä ja laulamaan ensimmäiset joululaulut. Tunnelma oli jouluisen kaunis.
Samalla juhlistimme Pikku-Otavan 16-vuotis syntymäpäivää!
Tämän jälkeen oli aika laskeutua joulupuuhiin:

Miska ja Aaro (yläkuva) sekä Marius ja Konsta(alakuva) huovuttamassa tontun lakkeja.

Hieno Hattu!

"Tonttuset, tonttuset, vikkelät, sukkelat
 ahkerat, taitavat työssään on!
Punahiippalakki, harmaja takki
 siellä ja täälläkin vilahti jo!"

Marielkin sai oman tontun lakin valmiiksi!

Valmis hapankaali!

Pikku-Otavan elämää marraskuussa

Touhukkaan syksyn jälkeen alkoi talvi jo kolkutella ovella. Marius jo kysyikin, että "onko jo oikea talvi?"

Kuitenkin vielä teimme eskareiden kanssa syksyn puuhaa; hapankaalta. Siinä työssä olikin paljon tekemistä: ensin täytyi pilkkoa lehtikaalit, raastaa porkkanat, kuoria ja pilkkoa valkosipulit ja vielä silputa kaalit.

Kun kaikki oli silputtu ja raastettu, otimme ämpärin ja aloimme työhön ja laulu raikui ja kaaleista alkoi irrota mehu:"Reippahasti työhön vaan, hapankaalta hakkaamaan! Reippahasti työhön vaan, voimaa tässä tarvitaan!"
 Niin innokkaita hapankaalin tekijöitä oli, että välillä innostuttiin laulun lomassa tanssahtamaankin!
Mehu irtosi kaalista ja kaikki jaksoivat pulikalla hakata kaalta.
Pitkän tovin jälkeen ämpäri oli täynnä ja iloiset hapankaalin tekijät pääsivät ulkoilemaan. Ämpäri jätettiin kahdeksi päiväksi aloittamaan pöhinäänsä päiväkodin puuhellan viereen ja sitten Päivi vei sen viileämpään paikkaan pariksi viikoksi. Siellä se sulostutti Päivin perhettä tuoksullaan ja nyt jo palasi päiväkodin maakellariin kypsymään loppuun. Jouluaterialla saamme sitten sitä jo hieman maistella..

Max vuorossa, toiset laulavat ja kannustavat taputuksin.

Lyhtyjuhlan valmistelua Pikku-Otavassa

Pienet ahkerat kätöset pääsivät leipomaan lyhtyjuhlaa varten tähtipullia

Isänpäivän valmistelut sattuivat samaan aikaan lyhtyjuhlan valmistelujen kanssa. Isille maalasimme tähtitaivas-kortit.

Juno ja Emilia maalaamassa kortteja.

Eskareiden lyhtyjen valmistuksessa oli monta vaihetta: ensin maalattiin lyhtypaperi, sitten leikattiin ikkunat, joihin liimattiin silkkipaperista kauniit värit. Lyhtyyn laitettiin vielä puinen pohja, johon naulattiin pienet naulat kynttilän pidikkeeksi. Sitten vielä hopea-tai kultalangasta kahva. Sitten lyhty oli valmis!
Lyhtyjuhlaan kokoonnuimme torstaina, 6.11. illalla. Oli tunnelmallista ja jännittävää kulkea omien lyhtyjen valossa vanhempien kanssa päiväkodin metsään ja tehdä sinne yhteinen laulu- ja lorupiiri. Sitten kuljimme päiväkodin kuistille, missä saimme herkutella tähtipullilla ja lämpimällä mehulla!

 Lokakuun kuulumisia:

Mikael-juhlan jälkeen aloitimme suuren projektin. Pienet Tiitiäiset tarvitsevat satumaton satupiireihinsä. Siispä aloimme suunnitella satumattoa vanhoista villapeitoistamme. Näin saamme kierrätetyksi vanhat peitot uuteen elämään.
Eskarit aloittivat ideoimalla satukuvia ja tekivät suunnitelman, millaisia kuvia huovuttavat.
Innostus oli valtavaa, kun töihin päästiin käsiksi. Syntyi kuvia kukkasista, koirasta, akvaariosta kaloineen ja monia, monia muita. Innostus levisi pian Metsäläisten porukkaankin ja lappuja alkoi syntyä pikaiseen tahtiin. Aikuiset virkkasivat reunoja ja myöhemmin palaset yhdistetään isoksi satumatoksi.
Projektin parissa vierähti aikaa aamusta toiseen. Pian huomasimme, että tämä projekti pitää laittaa sivuun odottelemaan, koska lyhtyjuhla ja isienpäivä alkoivat lähestyä...

Ilosia eskarilaisia hienojen huovutustensa kanssa.



Kuvassa Siljan kukkaset, Laurin aurinko, josta tulikin pupu, josta tulikin koira! Maxin huovutuksessa on akvaario lampun alla ja Owenin huovutuksessa on sellaisia kuvioita... Emma huovuttaa iloista satupupua.

Sadonkorjuuaikaa Pikku-Otavassa

Syyskuussa saimme pienet myllyt ja paljon rukiin ja vehnän jyviä ja saimme jauhaa omia jauhoja leipätaikinaa varten. Jokainen lapsi sai leipoa oman leivän kotiin vietäväksi. Kylläpä ne maistuivatki hyviltä!

Asko haluaisi jauhaa, mutta onpa raskasta!

Onneksi Miska tuli näyttämään, miten homma hoituu...

Ja sitten saimme leipoa!

Tässä valmiit leivät odottavat kotiin viemistä.

Viime viikolla nostimme perunan kasvimaaltamme. Niistä valmistimme lohkoperunoita sadonkorjuuaterialle. Perjantaina vietimme Mikaeljuhlaa. Juhlaan saimme Taavetti-tontulta aarrekartan metsään ja kävimme metsässä kartan mukaan kulkemassa, isommat lapset pieniä ohjaten. Ja mitä ihmettä?- Löysimme aarteen piiloitettuna keltaisen kuunliljapuskan juurelta.! Ulkoilun jäkeen meillä oli jännittävä nukketeatteriesitys "Vuorenpeikko ja prinsessa".

Sadonkorjuuaterian nautimme juhlavasti pitkässä pöydässä. Alkupaloina söimme dippivihanneksia kaalinlehtilautaselta, pääruokana lohkoperunoita ja uunijuureksia. Jälkiruuaksi saimme herkutella yhdessä tekemäämme peikkopullaa. Nam, nam!

Syksyä Pikku-Otavassa

Elokuussa palailimme kesälaitumilta pikkuhiljaa. Syyskuun alussa Pikku-Otavassa touhusi 29 lasta ja seitsemän aikuista. Monenlaisia syksyn puuhia olemme puuhailleet sekä sisällä, että ulkona.

Eräänä aamuna saimme Liinun pihasta kolme kassillista syksyn omenoita ja niiden parissa on vierähtänyt  mukavia hetkiä; pilkkoen, keittäen ja soseuttaen omenoita. Sosemyllyn pyörityksessä tarvitaan voimakäsiä ja niitähän meiltä löytyy!

Syksy on hellinyt kauniilla auringonpaisteisilla keleillä ja Pikku-Otavan ihana piha on tarjonnut mukavia leikki- ja puuhahetkiä.

Päivittäin kokoonnumme kaikki yhteiseen aamupiiriin laulelemaan ja loruttelemaan vuodenkiertoa seuraten:
"Kuuma hohtaa aurinko, ja vilja kypsää on; pam, pam, rumpu kaikuu, vilja kypsää on!"
Ja ahkerat kädet pyörittävät viljamyllyä:" Jauha mylly, jauha vaan, kultajyvät jauhoiks saan. Jauhot pistän taikinaan, taikainasta leivän saan!"

Ensi viikolla alamme jauhaa jyviä ja sitten pääsemme leipomaan omia leipiä!














Joukkoomme mahtuu vielä yksi lapsi, TERVETULOA!

Hyvää kesää!

 

 

Kesä on alkanut ja päiväkoti toimii kesävaihteella kesäkuun ajan. Heinäkuun olemme lomalla ja toiminta jatkuu taas elokuussa 5.8. alkaen.
Elokuulle etsimme harjoittelijaa ja muutama lapsi mahtuu vielä joukkoomme. Ota yhteyttä!

 

 

                       Hyvää kesää kaikille!

 

Avoimet ovet Steinerpäiväkoti Pikku-Otavassa

 

La 26.4.14

Klo 10-13

 

Lounas

Kahvila

Nukketeatteri kello 10:30 ja 12:00

Kirppis

 

Lämpimästi tervetuloa tutustumaan toimintaamme!