30. joulukuuta 2014

Joulupuuhia

Viimeinkin lunta! 
Adventinaikana elämä Pikku-Otavassa oli täynnä puuhaa. Heti joulukuun alussa leivoimme piparkakkutalon yhteisvoimin. Talon kokoaminen oli hieman haasteellista, sillä osat olivat taiteellisella otteella tehty ja Helena sai kieli keskellä suuta liimata osia yhteen, jotta talo pysyi kasassa. Lopputulos oli kuitenkin huippuhieno! Lasten koristelutaidot pääsivät kunniaan, kun namusia liimattiin tomusokerilla taloon kiinni!
Piparkakkutalo asetettiin aulan lipaston päälle kaikkien ihailtavaksi.

Ihana tuoksu täytti eteisen, kun piparitalo ilmestyi sinne!



Metsäläisten ja Tiitiäisten huopatonttuset alkoivat valmistua asukeiksi piparitaloon ja talo sai pienen kuusenkin pihaansa. Kun tähtitaivas talon takana sytytettiin, oli näky kaunis! Siitä ei ihailematta päässyt ohi, niin kaunis ja hyvän tuoksuinen piparitalo! Monta kysymystä esitettiin: "Milloin sitä pääsee syömään?"
 Loppiaiseen asti sitä saamme ihailla ja sitten se herkutellaan!
Eskareiden tontutkin pääsivät talon pihaan...

Eskarit, Menninkäiset, ompelivat omat tonttunsa huopakankaasta neulalla ja langalla pykäpistoin! Alku oli hieman hankalaa, mutta kun muisti vain kiertää neulahiiren hännän leuan alta, sujui ompelu hienosti ja tontut valmistuivat pian! Kaikki Menninkäisten tontut saivat omat nimensä ja ne pääsivät heti leikkeihin mukaan. Leikin jälkeen ne menivät piparitalon pihalle toisten tonttujen joukkoon.

Pikku-Otavan oma kotitonttu, Taavetti, teki lapsille yllätyksen. Heti joulukuun alussa ilmestyi puuhellan liesikuvun päälle Taavetin vanha tonttuhattu, josta joka päivä joku lapsista sai pienen namupussin. Pussiin oli tontun kirjaimilla kirjoitettu sen lapsen nimi, joka pussin sai. Jännitystä riitti miltei joululomalle asti siitä, kuka milloinkin onnistui yllätyksen saamaan. Kaikki saivat yllätyksensä ja ilo välkkyi lasten silmissä...

Aamupiirissä laulelimme ja loruttelimme jouluisia juttuja. Oli tonttuja ja keijuja, joita Metsäläiset mielellään leikkivät. Oli lumihiutaleita, joita Tiitiäiset leikkivät ja vielä oli kaunis Hannele Huovin runo, johon eskarit itse suunnittelivat koskettavan koreografian:

"Joulu on siemen, uuden alku, ihmisen sydämen multaan.
Siinä se uinuu, vaalea verso, sen uni vain hehkuu tultaan.
Himmeli hilisee pöydän päällä, kynttilän liekki elää.
Joulussa uinuu pikkuinen siemen, vaan kohta se unesta herää!
Silloin se versoo, silloin se kasvaa, tähdillä huoneen täyttää.
 Lämpöä, rauhaa ja rakkautta se kasvumaana käyttää!"

Perjantaina, 19.12, vietimme joulujuhlaa perheiden ja monien isovanhempien kanssa. Juhlassa lapset lauloivat kauniisti joululauluja ja leikkivät lumihiutaleita ja tonttuja ja keijuja sekä leikkivät joulurunojamme. Talo oli täynnä lämmintä tunnelmaa ja kaikki saivat herkutella lasten leipomia pipareita sekä Marian leipomaa luumutäytekakkua.

 Kiitos kaikille juhlaan osallistuneille ja oikein hyvää joulun aikaa sekä onnekasta uutta vuotta!

Joululoma on Pikku-Otavassa 5.1.2015 saakka. Silloin palaamme taas arjen askareisiin ja loppiaisen jälkeen alkaa eskari. Silloin suurin osa lapsista palaa lomilta. Ja sitten herkuttelemme sen piparitalon...

4. joulukuuta 2014

Adventin aikaa, joulun taikaa...

"Kynttiät nyt syttyy, pimeys hälvenee, lapsi lauluun yhtyy, mieli herkkenee..."
1.12. kokoonnuimme aamuhämärissä lasten ja vanhempien sekä muutamien isovanhempien kanssa sytyttämään adventtikynttilöitä ja laulamaan ensimmäiset joululaulut. Tunnelma oli jouluisen kaunis.
Samalla juhlistimme Pikku-Otavan 16-vuotis syntymäpäivää!
Tämän jälkeen oli aika laskeutua joulupuuhiin:


Miska ja Aaro (yläkuva) sekä Marius ja Konsta(alakuva) huovuttamassa tontun lakkeja.

Hieno Hattu!
"Tonttuset, tonttuset, vikkelät, sukkelat
 ahkerat, taitavat työssään on!
Punahiippalakki, harmaja takki
 siellä ja täälläkin vilahti jo!"

Marielkin sai oman tontun lakin valmiiksi!

Valmis hapankaali!
Pikku-Otavan elämää marraskuussa

Touhukkaan syksyn jälkeen alkoi talvi jo kolkutella ovella. Marius jo kysyikin, että "onko jo oikea talvi?"
Kuitenkin vielä teimme eskareiden kanssa syksyn puuhaa; hapankaalta. Siinä työssä olikin paljon tekemistä: ensin täytyi pilkkoa lehtikaalit, raastaa porkkanat, kuoria ja pilkkoa valkosipulit ja vielä silputa kaalit.

Kun kaikki oli silputtu ja raastettu, otimme ämpärin ja aloimme työhön ja laulu raikui ja kaaleista alkoi irrota mehu:"Reippahasti työhön vaan, hapankaalta hakkaamaan! Reippahasti työhön vaan, voimaa tässä tarvitaan!"
 Niin innokkaita hapankaalin tekijöitä oli, että välillä innostuttiin laulun lomassa tanssahtamaankin!
Mehu irtosi kaalista ja kaikki jaksoivat pulikalla hakata kaalta.
Pitkän tovin jälkeen ämpäri oli täynnä ja iloiset hapankaalin tekijät pääsivät ulkoilemaan. Ämpäri jätettiin kahdeksi päiväksi aloittamaan pöhinäänsä päiväkodin puuhellan viereen ja sitten Päivi vei sen viileämpään paikkaan pariksi viikoksi. Siellä se sulostutti Päivin perhettä tuoksullaan ja nyt jo palasi päiväkodin maakellariin kypsymään loppuun. Jouluaterialla saamme sitten sitä jo hieman maistella..
Max vuorossa, toiset laulavat ja kannustavat taputuksin.