Valmis hapankaali!

Pikku-Otavan elämää marraskuussa

Touhukkaan syksyn jälkeen alkoi talvi jo kolkutella ovella. Marius jo kysyikin, että "onko jo oikea talvi?"

Kuitenkin vielä teimme eskareiden kanssa syksyn puuhaa; hapankaalta. Siinä työssä olikin paljon tekemistä: ensin täytyi pilkkoa lehtikaalit, raastaa porkkanat, kuoria ja pilkkoa valkosipulit ja vielä silputa kaalit.

Kun kaikki oli silputtu ja raastettu, otimme ämpärin ja aloimme työhön ja laulu raikui ja kaaleista alkoi irrota mehu:"Reippahasti työhön vaan, hapankaalta hakkaamaan! Reippahasti työhön vaan, voimaa tässä tarvitaan!"
 Niin innokkaita hapankaalin tekijöitä oli, että välillä innostuttiin laulun lomassa tanssahtamaankin!
Mehu irtosi kaalista ja kaikki jaksoivat pulikalla hakata kaalta.
Pitkän tovin jälkeen ämpäri oli täynnä ja iloiset hapankaalin tekijät pääsivät ulkoilemaan. Ämpäri jätettiin kahdeksi päiväksi aloittamaan pöhinäänsä päiväkodin puuhellan viereen ja sitten Päivi vei sen viileämpään paikkaan pariksi viikoksi. Siellä se sulostutti Päivin perhettä tuoksullaan ja nyt jo palasi päiväkodin maakellariin kypsymään loppuun. Jouluaterialla saamme sitten sitä jo hieman maistella..

Max vuorossa, toiset laulavat ja kannustavat taputuksin.