Elämää kesän korvalla

Toukokuun alussa vietettiin Jyväskylässä Sotkutonta päivää-tapahtumaa. Tällöin yksityiset ihmiset ja yhteisöt järjestivät roskienkeruutalkoita. Niinpä mekin Pikku-Otavassa ryhdyimme tuumasta toimeen. Metsäläiset ja Menninkäiset, eli päiväkodin isoimmat lapset, lähtivät työhanskat ja roskapussit kädessä siivoamaan päiväkodin ympäristöä. Kiersimme Pikku-Otavan ympäri metsän ja polun reunaa ja etenimme parkkipaikan ympäristöön. Sitten siirryimme Haukkamäen päiväkodin taakse, sillä siellä tiedettiin olevan myös hyljätty silityslauta!

                                                       Hoi roskat, täältä tullaan!

Pienikokoisempien oli kätevä keräillä roskia vaikeistakin paikoista, mitään ei jätetty luontoon!

Päivän saalis oli kaksi jätesäkillistä roskia ja yksi silityslauta.

Sitten pääsimme mehulle päiväkodin kuistille.

KIITOS REIPPAILLE TALKOOLAISILLE!

Toukokuu toi mukanaan juhlia.

 Vapusta selviydyttyämme valmistelimme äitienpäiväkahveja. Lapset olivat mukana valmisteluissa leipoen täytekakun pohjia. Niitä tehtiin useampia ja saimme vatkata kakkutaikinaa urakalla.
Lahjat oli paketoitu, kortit piirrelty ja kukkaset odottivat ruukuissaan, kun äidit ja jotkut mummotkin 8.5. perjantaiaamuna tulivat päiväkodille aamukahveille.
Ilmassa oli jännityksen tuntua, kun lapset esittelivät muhkean täytekakun omalle äidille! Kylläpä se maistuikin hyvältä!

Kahvien jälkeen äidit saivat pakettinsa ja kukkasensa. Onnea kaikki äidit!
Lapset saivat sitten herkutella äitien kakkua jälkiruoaksi. Maistuihan se heillekin!

Kevätjuhlaa vietimme Pikku-Otavassa perjantaina, 22.5. illan suussa. Talo oli täynnä vieraita; oli mummoja ja pappoja, äitejä, isiä, kummeja ja ystäviä.
Odottelimme väen tuloa ja paikalla olevat lapset alkoivat hieman käydä kärsimättömiksi piirissään istuen. Viimeisten joukossa tuli pikku Vinski, jota isä hoputti menemään paikoilleen. Poika kuitenkin muisti jotain tärkeää, ja kulku toppasi ovelle:"Enhän mää oo pessyt käsiäkään!" kaikui kaiken puheensorinan yli. Niinpä, hyvin on lapselle oppi mennyt perille! Kädet pestiin ja poika pääsi piiriin.
Kesäiset laulut ja lorut kaikuivat lasten suista ja lahjaksi päiväkodin aikuisilta lapset saivat nukkenäytelmän "Prinsessa Ruusunen". Sitä jaksettiin kuunnella keskittyneesti.
Suvivirren ja esareiden todistusten jaon jälkeen sitten herkuteltiin raparperipiirakalla ja mehuilla ja kahveilla. Piirakan valmistukseen olivat osallistuneet tietysti myös lapset. Se maistui hyvin ja kaikilla oli mukavaa.

"Päivä paistaa kultainen tuolla korkealla, hyppelemme riemuiten kotikoivun alla.
Sinipuro sirittää, leivo laulun virittää, vuokot hymyilevä, Suomessa on kevät!"

Kevään iloja ja Vappua

Kevään iloja ja Vappua

Kevät alkoi kurkistella nurkan takaa. Eskarit saivat tehdä omat vappuviuhkat. Siinä työssä vierähti useampi päivä. Ensin vuoltiin keppejä ihan oikealla puukolla. 

Auringon paisteessa oli mukava vuolla keppejä.


Keppien valmistuttua aloitimme hapsujen teon.

Kun kepit olivat kuivuneet, niitä pääsi hiomaan santapaperilla.

Paljon, paljon leikkausta ja sitten liimattiin..

Viimeinkin viuhkat olivat valmiit ja vappu jo ovella...

Vappunaamiaiset Pikku-Otavassa

Vapun aattona saimme juhlia kevättä. Kaikki tulivat päiväkotiin eri näköisinä, mihin olimme tottuneet. Meillä oli paljon keijuja, prinsessoja, ritareita, intiaani, cow boy, dinosaurus, tiikereitä, ilves, lepakko, metsäkissa, pelleveljekset ja monia, monia muita. Juhlassa esittäydyimme ja avasimme metsän oven sekä prisessan linnan oven. Taiteilijan ateljee oli myös kaikkien käytössä. Metsässä eläimet ja muut saivat pistäytyä metsänemännän luona, jos heillä oli tullut pipi jalkaan tai häntään. Siellä sai kääreitä vaivoihin ja lääkettä myös. Metsässä oli myös metsän tyttö, jonka luona sai käydä kylässä katsomassa ja kokeilemassa hauskoja soittimia ja uusia pikkuleluja. 

Prinsessan kodissa oli hovihoitaja, joka hieroi kipeytyneet hartiat. Taiteilijan luona pääsi piirtelemään tai sai hienoja kasvomaalauksia. 

Juhlakeittiössä Hiiri-kokki tarvitsi apulaisia dippivihannesten pilkkomiseen.

Kesken juhlaa malttoivat Owen, Aino ja Venla tulla auttamaan keittiötöissä.

Juhlaruokana meillä oli dippivihanneksia simpukankuorilta, falafelejä ja lohkoperunoita. Jälkiruoaksi saimme herkutella simaa ja munkkeja!

Ja ruokailu oli tietysti pitkässä juhlapöydässä. Sitä olikin jo odotettu!

Leikkejä ulkona

Pihaleikit ovat parasta keväällä. Pihalla viihdytään hyvin ja siellä löydetään joka päivä uusia asioita. 

Tarkoituksenmukainen sisustus kotileikissä...

Yhteistyössä on voimaa! Muutama solmu ja koko porukka pääsee eteenpäin!

 Iivarilla on hyvä kolo, missä leikkiä.

 Ison kiven viereen saa hyvät kaivauksen, sillä hiekka on pehmeää.

Nyt testataan saappaiden vedenpitävyys! - Hyvät olivat!

Ensin siirretään vettä lätäköistä lammikkoon ja sitten... pato auki!

" Piirrä sää mun rajat, niin mää piirrän sun!"

Eetun ja Lallin yhteistyötä.

Hepan selästä pääsee näin helposti koivun runkoon kiipeämään!

Siis näin!

Jee!!!

Valmiina, paikoillanne, hep! Tämä vahvistaa koordinaatiokykyä!

Sisälläkin puuhailtiin kaikenlaista

Äitienpäivälahjaksi maalatut kassit piti silittää, jotta maali tarttuu kiinni.

Palikoista on mukava rakennella korkeita rakennelmia ja hienoja muureja!

Yhteistyössä se sujuu parhaiten!

Välillä ryhdyttiin auttamaan Mariaa muussiperunoiden kuorimisessa. Kyllä tuli hyvää perunamuussia!

Ruokailuun ryhdyttäessä Maria sitten kertoo lapsille, mitä on ruokana tänään ja ketkä ovat olleet auttamassa... Voi, kuinka iloisia ilmeitä tuleekaan, kun oma nimi mainitaan. Kyllä olemme taitavia!

                             Pikkukokit puuhissaan

Pääsiäisen aterian valmistamiseen tarvitsimme monta apulaista. Pääruokana söimme sahramiriisiä ja uunikalaa sekä keväistä salaattia ja jälkiruoaksi saimme herkullista pashaa. 

Eskarit olivat edellisenä päivänä valmistaneet pashaa muotteihin valumaan ja pääsiäisaterian päivänä Metsäläiset saivat koristella ne ihanilla koristeilla.

Mariel ylpeänä esittelee aikaansaannostaan...

Mea ja Minea koristelemassa.

Eskaritytöt tulivat apuun salaatin tekoon. Ensin piti pilkkoa kurkkuja ja tomaatteja. Lilja tuli siihen apuun kesken pupuleikkiensä. Pupukin pääsi mukaan kurkistelemaan Liljan paidan kauluksesta salaatin tekoa. Kurkut taisivat hieman kiinnostaa pupuakin...

Emma ja Silja saivat pilkkoa päärynöitä. Se sujui hyvin, kunhan muisti leikata veitsen terävämmällä puolella...

Pääsiäisateria syötiin hyvällä halulla ja pian saimme lähteä pääsiäislomalle. Tiput, puput ja pääsiäisruohot matkasivat lasten omiin koteihin, eikä muita eksymisiä tapahtunut, kuin Laurien tiput vain joutuivat vääriin koteihin. Mutta sekin vierailu sai onnellisen päätöksen, kun virhe huomattiin ja tiput palasivat pian oikeisiin koteihin!

Pääsiäislomalta palattuamme oli yllätys odottamassa Pikku-Otavassa, kun Pääsiäiskukko oli käynyt tekemässä pesänsä puuhellan päällä olevan liesikuvun päälle. Sieltä löytyi herkkuja!

Namuja koko korillinen!

Elo ja Emilia Pääsiäiskukon herkkuja hakemassa. Nam, nam!

                                   

  Korin punontaa

Menninkäiseskarit saivat pian aloittaa vaativan urakan, kun laitoimme koripajan pystyyn. Työ oli haastavaa ja näppäriä sormia vaativaa. Tarkkanakin siinä piti olla, että muisti tärkeän säännön: rottinki piti laittaa aina yhden pystyrottingin takaa eteen ja taas yhden taakse, koskaan ei kahden!Tämä oli vaativaa ja välillä piti korjaillakin. Mutta motivaatio oli suuri, koska koreja suunniteltiin äitienpäivälahjaksi...

Lilja keskittyy korin punomiseen.

Lauri on saanut jo näin paljon tehdyksi!

Owenin mielestä"tää on ihan helppoa!"

Valmiit korit!

 Tiitiäiset ja Metsäläiset maalasivat äideille hienot kauppakassit.


Eelis ja Iivari maalaamassa äidille kasseija.
Paketit saimme valmiiksi ja voi sitä jännitystä, kun salaisuus piti säilyttää äisienpäivään asti!

Talvielämää Pikku-Otavassa 2015

Joululoman jälkeen palasimme pikkuhiljaa arkeen. Loppiaisen jälkeisenä keskiviikkona viimein saimme herkutella piparitalon! Kylläpä se maistuikin makoisalle!

Innokkaat eskarit halusivat heti loman jälkeen virkistäytyneinä alkaa omiin puuhiinsa ja niin aloitimme ompelemaan vohvelikangasliinoja. Siinä olikin haastetta, kun piti taas  neulahiirtä kuljettaa kankaassa olevien siltojen alitse, jotta sai ommeltua haluamiaan kuvioita kankaalle. Joskus neula ei oikein totellut ja silloin piti aikuisen auttaa.Vähitellen työ alkoi onnistua paremmin ja pian olivat ensimmäiset liinat valmiina ripustettavaksi kaikkien ihailtavaksi seinälle!
Runebergin päivän aamuna pääsimme leipomaan torttuja. Eskarit tekivät taikinan ja laittoivat vuokiin ja tortun keskelle vadelmahilloa. Kun Metsäläiset tulivat sisälle, saivat he sitten koristella paistetut tortut lisäämällä hilloa ja sokerikuorrutusta.
Nam, nam! Kylläpä ne maistuivatkin makoisilta jälkiruokana!

Talvipuuhia ulkona

Talvi oli viimein saapaunut ja saimme lunta päivä päivältä yhä enemmän. Eräänä aamuna tammikuussa oli moottorikelkkasetä latukoneineen käynyt ajamassa hiihtoladun aidan taakse, ja niin meillä alkoi hiihtoaika. Lapset toivat omat suksensa ja kaikki kynnelle kykenevät sivakoivat iloissaan hangilla. Punaposket hehkuivat, eikä pakkanen häirinnyt lainkaan!

Keskiviikkoaamuiksi saimme luisteluvuoron Keski-Palokan koulun kentälle. Sinne saivat lähteä innokkaat eskarit ja heidän lisäkseen aina osa Metsäläisistä tai Tiitiäisistä. Ensimmäisenä luisteluaamuna oli pakkasta 20 astetta! Hieman me aikuiset emmimme, onko sitä liikaa? Lapset olivat kuitenkin niin innostuneita luistelemaan lähtijöitä, että päätimme lähteä matkaan. Perille päästyämme huomasimme, että kopin ovi oli lukossa ja Helena kipaisi koululla pyytämässä oven avausta. Kun olimme laittamassa kopissa luistimia jalkaan, tuli kenttämestari koppiin ja ihmetteli, että "miksi te täällä olette, kun on  yli 20 astetta pakkasta?" No, mehän tarkenemme hieman kylmemmässäkin!
"Tulkoon vain silmitön talvi, hyytyköön maa, meitä ei kylmetä routa ja jää!"

Päiväkodin omassa pihassa hiihto maistui päivittäin. Kun lapset kyllästyivät ladulla hiihtämiseen, onnistui siirtyminen pihalle hyvin ja siellä pääsi laskemaan mäkeä suksilla, kuin Jänöjussi konsanaan!

Välillä laskettiin sauvojen kanssa ja välillä ilman. 
Eräänä aamuna ulos lähtiessä Aaro kysäisikin, että "Saako hiihtää ilman sauvoja, kun mulla sujuu hiihto paremmin ilman sauvoja?" No toki saa!

Hiihtoaikana olemme Pikku-Otavassa aina myös saunoneet omassa saunassamme. Nyt kuitenkin näytti siltä, että hiihtoaika venyy pitkään, mikäli hiihtolomaan saakka hiihtelemme. Niinpä päätimme, että helmikuun puolen välin paikkeilla aloitamme saunomisen ja saunomme sitten parin viikon aikana. 
Saunapuut alkoivat olla vähissä,joten tilasimme puukuorman. Niinpä eräänä aamuna saimme kaksi mottia koivuklapeja puuvaraston eteen. Ensin lähtivät Menninkäiset, eskarit, kantamaan puita ja pinoamaan niitä varastoon. Työ alkoi sujua reippaasti ja pinot varastossa alkoivat kasvaa ja kasa varaston edessä pienetä. Toiset väsähtivät ja lähtivät pihalle leikkimään  ja uusia apulaisia tuli remmiin. Sitkeimpinä puun kantajina jaksoivat Owen ja Lilja. He kantoivat ja kantoivat, kunnes kaikki puut olivat sisällä!
Kylläpä siitä tulikin hyvä mieli, kun saimme puut suojaan odottelemaan saunan lämmitystä! Ja sitä odottelivat myös lapset...

Ja saunassa...

Viimein pääsimme saunomaan pikku porukoissa. Perinteisesti Pikku-Otavan saunomiseen on kuuluneet ruiskupullot, joilla saa ruiskutella toisia mielin määrin. Tällä kertaa seitsemän lasta vastaan yksi aikuinen, jolloin aikuinen pelastautui vesiletkulla. Silloin yksi pienimmistä tiesi, että isoveljen kertoman mukaan näissä tapauksissa "aikuinen ottaa käyttöön järeämmät aseet!"
Saunan jälkeen on ihana vilvoitella ja maistella makoisaa marjamehua!

Siis parasta mahdollista talvielämää!

Joulupuuhia

Viimeinkin lunta! 

Adventinaikana elämä Pikku-Otavassa oli täynnä puuhaa. Heti joulukuun alussa leivoimme piparkakkutalon yhteisvoimin. Talon kokoaminen oli hieman haasteellista, sillä osat olivat taiteellisella otteella tehty ja Helena sai kieli keskellä suuta liimata osia yhteen, jotta talo pysyi kasassa. Lopputulos oli kuitenkin huippuhieno! Lasten koristelutaidot pääsivät kunniaan, kun namusia liimattiin tomusokerilla taloon kiinni!
Piparkakkutalo asetettiin aulan lipaston päälle kaikkien ihailtavaksi.

Ihana tuoksu täytti eteisen, kun piparitalo ilmestyi sinne!

Metsäläisten ja Tiitiäisten huopatonttuset alkoivat valmistua asukeiksi piparitaloon ja talo sai pienen kuusenkin pihaansa. Kun tähtitaivas talon takana sytytettiin, oli näky kaunis! Siitä ei ihailematta päässyt ohi, niin kaunis ja hyvän tuoksuinen piparitalo! Monta kysymystä esitettiin: "Milloin sitä pääsee syömään?"
 Loppiaiseen asti sitä saamme ihailla ja sitten se herkutellaan!

Eskareiden tontutkin pääsivät talon pihaan...

Eskarit, Menninkäiset, ompelivat omat tonttunsa huopakankaasta neulalla ja langalla pykäpistoin! Alku oli hieman hankalaa, mutta kun muisti vain kiertää neulahiiren hännän leuan alta, sujui ompelu hienosti ja tontut valmistuivat pian! Kaikki Menninkäisten tontut saivat omat nimensä ja ne pääsivät heti leikkeihin mukaan. Leikin jälkeen ne menivät piparitalon pihalle toisten tonttujen joukkoon.

Pikku-Otavan oma kotitonttu, Taavetti, teki lapsille yllätyksen. Heti joulukuun alussa ilmestyi puuhellan liesikuvun päälle Taavetin vanha tonttuhattu, josta joka päivä joku lapsista sai pienen namupussin. Pussiin oli tontun kirjaimilla kirjoitettu sen lapsen nimi, joka pussin sai. Jännitystä riitti miltei joululomalle asti siitä, kuka milloinkin onnistui yllätyksen saamaan. Kaikki saivat yllätyksensä ja ilo välkkyi lasten silmissä...

Aamupiirissä laulelimme ja loruttelimme jouluisia juttuja. Oli tonttuja ja keijuja, joita Metsäläiset mielellään leikkivät. Oli lumihiutaleita, joita Tiitiäiset leikkivät ja vielä oli kaunis Hannele Huovin runo, johon eskarit itse suunnittelivat koskettavan koreografian:

"Joulu on siemen, uuden alku, ihmisen sydämen multaan.
Siinä se uinuu, vaalea verso, sen uni vain hehkuu tultaan.
Himmeli hilisee pöydän päällä, kynttilän liekki elää.
Joulussa uinuu pikkuinen siemen, vaan kohta se unesta herää!
Silloin se versoo, silloin se kasvaa, tähdillä huoneen täyttää.
 Lämpöä, rauhaa ja rakkautta se kasvumaana käyttää!"

Perjantaina, 19.12, vietimme joulujuhlaa perheiden ja monien isovanhempien kanssa. Juhlassa lapset lauloivat kauniisti joululauluja ja leikkivät lumihiutaleita ja tonttuja ja keijuja sekä leikkivät joulurunojamme. Talo oli täynnä lämmintä tunnelmaa ja kaikki saivat herkutella lasten leipomia pipareita sekä Marian leipomaa luumutäytekakkua.

 Kiitos kaikille juhlaan osallistuneille ja oikein hyvää joulun aikaa sekä onnekasta uutta vuotta!

Joululoma on Pikku-Otavassa 5.1.2015 saakka. Silloin palaamme taas arjen askareisiin ja loppiaisen jälkeen alkaa eskari. Silloin suurin osa lapsista palaa lomilta. Ja sitten herkuttelemme sen piparitalon...